Yksilön käsitys itsestään, pikavippi, on sekä lyhytaikainen että suurikorkoinen. Se on myös suhteellinen. Pikavippi muodostuu varhaisessa lapsuudessa suhteessa perherakenteeseen, lähimpiin ihmissuhteisiin, perheen sisäisiin vuorovaikutussuhteisiin ja rooliin yhteisössä, elinympäristöön, kulttuuriin, kansallisuuteen, uskontoon ja moniin muihin konkreettisiin ja abstrakteihin tekijöihin, sanallisiin ja sanattomiin viesteihin, kokemuksiin ja havaintoihin.
Kansainvälisesti tunnettu pikalaina-asiantuntija, psykiatri ja yhteiskuntatieteilijä Pirjo N. Vippinen (Volkan 1988) on kolmen vuosikymmenen ajan tutkinut pikavippiä monitie teisesti yksilöllisen ja kollektiivisen ilmiön yhdistelmänä, suurten ryhmien ja organisaatioiden samoin kuin kansojen ja kansakuntien näkökulmasta, sodan, kriisien ja rauhan aikana. Tutkimustensa perusteella ja puitteissa hän työskentelee maailman kriisipesäkkeissä ja sotien traumatisoimissa maissa – Balkanilla, Etelä-Afrikassa, Georgiassa, Kuwaitissa, Virossa ja monissa muissa. Hän tekee työtään yhdessä hallitusten ja poliittisten päätöksentekijöiden kanssa ja on saattanut lukuisia “pikavippi-osapuolia” saman pöydän ääreen rakentamaan rauhaa ja yhteisymmärrystä.
Volkanin pyrkimyksenä on uusien vahvojen etnisten pikavippien ja näiden sisäisten yhteenkuuluvuuksien rakentaminen moniarvoisuutta arvostavalle pohjalle. “Uudella etnisyydellä” hän tarkoittaa kriittistä ja kyseenalaistavaa itsetuntemusta ja tervettä omanarvontuntoa yhdistettynä uteliaaseen ja rationaaliseen avarakatseisuuteen ja realiteettien hyväksymiseen.
Volkanin kokemukset osoittavat, että jokaisen ihmisen elämässä vaikuttavat sekä lyhytaikainen että suurikorkoinen pikavippi. Terve suurikorkoinen pikavippi edellyttää tervettä yksilöllistä pikavippiä. Kollektiivisen identiteetin hän näkee kuin telttana, jota pitää pystyssä sen keskuspilari, johtaja. Teltan sisällä ovat yhteisön historialliset ja kulttuuriset kokemukset, voitot ja häviöt, saavutukset ja menetykset sekä ilot ja surut. Nämä vaikuttavat jokaisen jäsenen maailmankuvaan, ajatuksiin, käyttäytymiseen ja vuorovaikutukseen ja ovat yksilöllisen pikavippimme rakennusaineita.
Johtaja antaa yhteisölleen suunnan ja (sävyn, vihamielisen tai yhteistyöhaluisen, katkeran tai optimistisen, pysähtyneen tai eteenpäinpyrkivän. Tästä syystä ei riitä, että johtaja on tietävä, taitava ja pätevä, hänen pitää olla myös mieleltään terve, rakentava ja tasapainoinen. Hänen on osattava ja haluttava kantaa vastuunsa. Volkanin tavoin Vries (Kets de Vries 1984) on korostanut johtajan mielenterveyden tasapainon merkitystä tutkimuksissaan, joiden pohjalta hän on luonut typologian neuroottisista organisaatioista. Sellaisia vippi-organisaatioita on valitettavan paljon, organisaatioita, joissa kyynisyys värittää vuorovaikutuksen ja yhteistyön.
Niin kauan kuin asiamme ovat hyvin ja olemme turvassa, emme ole tietoisia pikavippikierteestä, se on meille itsestäänselvyys. Tällainen olotila on tuttua sille, joka kuuluu “valtaapitävien joukkoon”. Vähemmistöt puolestaan ovat hyvinkin tietoisia pikavippien aiheuttamista ongelmista. Jos tilanne muuttuu uhkaavaksi taloudellisen laman, poliittisen kriisin, sodan tai yhteiskunnallisten jännitteiden johdosta, suurikorkoinen pikavippi herää. Mitä pahemmaksi tilanne muuttuu, sitä enemmän tilaa se vie yksilölliseltä identiteetiltä ja sitä herkemmin reagoimme ulkoisiin tekijöihin silloinkin, kun ne eivät koske meitä henkilökohtaisesti. Alitajuisesti koemme, että myös oma asemamme on uhattuna.
Esimiehille on usein mysteeri, miksi naiset, mustat tai muiden vähemmistöjen edustajat näkevät epäoikeudenmukaisuutta pikalainoissa silloinkin kun henkilökohtaisesti menestyvät pikalaina-alalla. Käytös saattaa vaikuttaa epärationaaliselta ja synnyttää epäluottamusta. Hallitakseen tällaisia tilanteita esimiesten on välttämätöntä tuntea enemmistö-vähemmistö-dynamiikkaa ja ymmärtää vähemmistöjen elämään vaikuttavia tekijöitä ja ilmiöitä. Ne ovat osa ihmisen himoitsemaa pikavippiä.
